sunnuntai 11. marraskuuta 2012



Wipii väsyttävä viikonloppu takana mutta en valita koska oli kivaisaaaaa. Olin siis perjantaina 12 asti koulussa ja lähin sit kotiin ku Sarkku tuli meille. Lähettiin sitten meiltä asemalle ja kohti Jyväskylää! Jouduttiin istumaan se matka portailla ja kuuntelemaan rääkyviä pikkulapsia kun ei ollu enää vapaita paikkoja yhy. Oli meillä kyllä loppujenlopuks iha hauska matka. Mitä nyt sain siitä päänsäryn.

Jyväskylässä mein tiet eros ja mä lähin Inkun mukaa sen kaverille juhlistamaan vähän. Ihmiset oli tosi mukavii ja jipiiii. Lauantaina me sit mentiin Inkulle ja pääsin orjuuttaa sitä eli toisinsanoen menemään keittiöön ja tuomaan leipää. Siinä sitten kateltii leffoi ja oltiin. Sitte tuliki jo sunnuntai ja nyt on vähän tyhmy olo istuu kotona. Tuli vähän ikävä sitä kun asu kotona ja oli ihmisiä kokoajan seurana tai siis ettei tarvinnu yksin olla. ):





sunnuntai 4. marraskuuta 2012



Näin tosi ahistavaa unta viimeyönä. Siinä oli sekasin niin monta asiaa keskenään. Ehkä ahdistavinta oli, että ihminen joka joskus oli läheisempi ku kukaan voi olla, tuli vastaan ja sano jotain epämääräistä. Kasvoja en tunnistanu ja kysyin vaan ollaanko me tavattu joskus. Tyhmä kysymys. Äänen tunnistin liiankin hyvin. Tuli tosi haikee olo.  Aamulla sit vaan makasin mun sängyssä monta tuntii kun ei huvittanu nousta. Mietin tosi paljon miettiikö se toinen koskaan että miten mulla mahtaa mennä? Väkisin oon sulkenu koko ihmisen pois mun elämästä jokaisella tavalla. Ikuisuus suunnilleen takana, mutta parempi ettei mua ole olemassa sille enää, eikä sitä mulle. Mulla on ollut tosi pitkään parempi fiilis päällä mutta tänään, ehei. Voisimpa vielä sulkea nää samat iänikuiset asiat pois mun mielen perältä josta ne välillä tulee esiin.

Koulu stressaa. Aamulla on hankala saaha itteensä hereille ja lähtee kouluun. Siellä ollessa tuntuu ettei tee muuta kuin seuraa kelloa ja epätoivosesti oodottaa ajan menevän eteenpäin nopeampaa. Mukava viikko siis tulossa. Ehkä ensi perjantaihin mennessä oon taas kauhee energiapommi. Voi jättää taas Tampereen pariks päiväks taakse. Sitä mä tosiaan tarvitsen. Tällainen pieni ajatusten purkaus vain.