Ajattelin tehdä tällaisen postauksen jossa on nyt 11 satunnaist asiaa minust

1. Täytän ihan parin kuukauden päästä 18 vuotta ja tavallaan ootan sitä mut tavallaan en. Ehkä hieman pelottaa jotkut asiat mutta toisaalta ku mietin niin tuskin se muuttaa mun elämää mihinkään suuntaan niin kauheesti.

2. Tunnen itteni tosi laiskaks ihmiseks tai sitten mun asenteessa on joku ongelma. Mulla olis paljon asioita joita haluisin tehä, mut jostain syystä en jaksa/saa aikaseks ikinä. Jos alotan jonkun jutun niin se jää aika äkkiä kesken ku huomaan etten saa siitä mitään nautintoa.

3. Musta tuntuu että kauheen moni ihminen on saanu musta sellasen kuvan, että oisin tosi itsekäs. Tähän voin vaan sanoa et suurinosa ihmisistä joilta tällasta oon kuullu, ei oo koskaan tutustunu muhun silleen että niillä on varaa sanoa. Toisaalta mulle se on ihan sama koska ihmiset jotka mut kunnolla tuntee tietää millanen oon. Tosi moni ihminen tulkitsee mun ilmeet väärin ja oon saanu kuulla sitäkin että katon ihmisiä tosi vihasesti. Aika surullista sinäänsä.

Myönnän että mulla on paha tapa olla välillä tosi ennakkoluulonen, jonka takia mun käytös ei todellakaan oo mitään parasta tiettyjä ihmisiä kohtaan. 

4. Asun yksin. Mulla ei kestäny hermo asua edes mun kahden maailman parhaan sisaruksen kanssa, josta voin vaan todeta että tartten omaa rauhaa paljon.

5.  Rakastan uusia vaatteita. On parasta saada päällensä joku hiton hieno uus vaate ja todeta että tää sopii mulle. Joskus pahan vitutuksen keskellä on hyvä käydä ostamassa joku raastavan kallis paita.

6.  Voin aivan rehellisin mielin sanoa, että mun silmissä mun tyttöystävä on aivan uskomattoman kaunis ihminen kaikkine piirteineen ja luonteineen. Ihminen joka kiehtoo mua aina vaan enemmän.

7. Oon tosi nirso ruokien kanssa enkä tykkää kokata. Vaikka mulla olis kamala nälkä niin mä en vaan halua syödä mitään minkä mausta en erityisesti nauti.

8. Mulla on periaatteessa oma koira, Siru. Tuntuu vaan tosi epäreilulta ja tyhmältä kun mä en pysty huolehtimaan siitä itse. Tällä hetkellä se on mun isän luona Joensuussa. Ekana syynä siihen etten voi itse huolehtia siitä on mun stressi ja väsymys koulun takia. Toinen syy taas se että mulle tulee tosi huono omatunto jos jättäisin sen hetkeksikin yksin. Siru siis on ollut mun elämässä 7 vuotta ja tuntuu pahalta aina jättää se isälle.

9. Omistan tosi paljon ajatuksia, niinku varmasti jokanen. Välillä liika ajattelu on vaan tosi iso ongelma mun pään sisällä. Se voi saaha mut ahdistuneeks pitkiks ajoiks. Mun itsetunto saattaa välillä sen takia hipoa nollaa.  Oon tosi kateellinen niille jotka pystyy elämään hetkessä. Musta on tosi vaikeeta pysyä siinä. Ajatukset lähtee aina menneisiin asioihin tai tuleviin. Luulen et se pitäis oppia pitämään nykyhetkessä.

10. Arvostan ihmisiä jotka pitää huolta omasta ulkonäöstään edes jossain määrin. Jokainen siihen kyllä kykenee. On myös tosi ihailtavaa että pystyy olemaan toisen luottamuksen arvonen ja kattoo myös ihmistä sisältä päi tarkemmin.

11. Vielä pakko sanoa että cola, dippi ja sipsit on rakkaus. :)

Tässäpä sitten muutama näitä kiinnostavia ja ei niin kiinnostavia asioita olikin.

Wipii väsyttävä viikonloppu takana mutta en valita koska oli kivaisaaaaa. Olin siis perjantaina 12 asti koulussa ja lähin sit kotiin ku Sarkku tuli meille. Lähettiin sitten meiltä asemalle ja kohti Jyväskylää! Jouduttiin istumaan se matka portailla ja kuuntelemaan rääkyviä pikkulapsia kun ei ollu enää vapaita paikkoja yhy. Oli meillä kyllä loppujenlopuks iha hauska matka. Mitä nyt sain siitä päänsäryn.

Jyväskylässä mein tiet eros ja mä lähin Inkun mukaa sen kaverille juhlistamaan vähän. Ihmiset oli tosi mukavii ja jipiiii. Lauantaina me sit mentiin Inkulle ja pääsin orjuuttaa sitä eli toisinsanoen menemään keittiöön ja tuomaan leipää. Siinä sitten kateltii leffoi ja oltiin. Sitte tuliki jo sunnuntai ja nyt on vähän tyhmy olo istuu kotona. Tuli vähän ikävä sitä kun asu kotona ja oli ihmisiä kokoajan seurana tai siis ettei tarvinnu yksin olla. ):

Näin tosi ahistavaa unta viimeyönä. Siinä oli sekasin niin monta asiaa keskenään. Ehkä ahdistavinta oli, että ihminen joka joskus oli läheisempi ku kukaan voi olla, tuli vastaan ja sano jotain epämääräistä. Kasvoja en tunnistanu ja kysyin vaan ollaanko me tavattu joskus. Tyhmä kysymys. Äänen tunnistin liiankin hyvin. Tuli tosi haikee olo.  Aamulla sit vaan makasin mun sängyssä monta tuntii kun ei huvittanu nousta. Mietin tosi paljon miettiikö se toinen koskaan että miten mulla mahtaa mennä? Väkisin oon sulkenu koko ihmisen pois mun elämästä jokaisella tavalla. Ikuisuus suunnilleen takana, mutta parempi ettei mua ole olemassa sille enää, eikä sitä mulle. Mulla on ollut tosi pitkään parempi fiilis päällä mutta tänään, ehei. Voisimpa vielä sulkea nää samat iänikuiset asiat pois mun mielen perältä josta ne välillä tulee esiin.

Koulu stressaa. Aamulla on hankala saaha itteensä hereille ja lähtee kouluun. Siellä ollessa tuntuu ettei tee muuta kuin seuraa kelloa ja epätoivosesti oodottaa ajan menevän eteenpäin nopeampaa. Mukava viikko siis tulossa. Ehkä ensi perjantaihin mennessä oon taas kauhee energiapommi. Voi jättää taas Tampereen pariks päiväks taakse. Sitä mä tosiaan tarvitsen. Tällainen pieni ajatusten purkaus vain.

Joop loma loppu ja piti palata takasin koulunpenkille. Ei kiitos aaa tuntuu että kiinnostus koulua kohtaa on pyöree nolla. Tosiaan jätin eilisen kyllä väliin koska oon nukkunu koko viikon korkeintaa 4 tuntii per yö. Joko mun unirytmi on päin hevosenhelvettiä tai sitten mullon jotain ongelmia nukkumisen kanssa.

Sunnuntaina oli Billy Talent ja oli ihan kiva. En mä sitä niin kauheesti kuuntele mut jostai syystä aattelin sinne mennä parin ihmisen kanssa. Oikeestaan sitä fiilistä latisti yks ainoo asia josta ei sen enempää. Kuvia en ottanu koska en jaksa raahata kameraa mukana keikoilla. Tylsimys minä.

Mutta hei mulla on jotain muuta näytettävää! Sain koulukuvat tänää ja en ehkä kestä ku vertasin tota uutta joihinki vanhoihi. Joo eli tossa toisessa oon kai kolmosella. Oivoi :------D

Yhyy sit en tiiä mutta oon miettiny parin päivän aikana että mitä mä tekisinkää ilman Sarkkua. Se on ehkä rakkain homoperse ikinä. Hei Sarita tiiän että luet tätä. Ja tiiän tasantarkkaan sun ilmeen. Luuseri. 
Mutta niin, koska ei oo ketään ihmistä kuka ymmärtäis mua yhtä hyvin missään asiassa. Ja tuntuu että jos oon jossain ihmisten kanssa ilman tota kananperse päätä niin jotai puuttuu. Jokaisellahan meillä on oma seppo♥

Hehhe oli pakko

Ei hitto ajattelin alkaa ryhdistäytyä tän kanssa taas kerran. Hehee ulkoasu on aika simppeli mutta mä muokkailen sitä sitten joskus kuhan osaan/jaksan. Lähinnä taidan vaa kirjotella tänne mun omii ajatuksia ja semmosta.

Loman aikana mulle on tullu taas miljoona ajatusta päähän. Tuntuu että oisin ollu jonku aikaa iha kuollu tunteitte osalt enne tätä. Ehkä seki johtuu siitä, että oon ollu kunnol ilonen pitkään aikaan ja nauttinu tästä lomasta paljonliikaa parhaassa seurassa. Tosiaan olin käymässä Jyväskylässä Sarkun mukana. Ihmisten seura teki mulle tosissaan hyvää. Okei siellä käyminen toi vähän liikaakin ajatuksia mun päähän, mutta yritän olla välittämättä niistä.

Ainiin ja oon asunu tässä kämpässä virallisesti viikon! Voin vaan sanoa että oon tyytyväinen. Joo täällä on vielä laatikoita purkamatta ja paikat vähän kesken. Jotenki vapautunu olo ku pääs pois entisestä kämpästä jossa on niin paljo muistoi. Jipii siis meille voi tulla kyläileen! Enkä mä tajua miks kaikki on silleen "ahahah Hervanta kuka muuttaa sinne vapaaehtosesti" koska mä ite en nää mitää vikaa. Bussit kulkee helvetin hyvin ja kaupat lähellä.

Pariisin Kevät - Pyykkipäivä

Mun on pitänyt miljoonaviissataa kertaa tehä postaus mutta en oo jaksanut. Anteeks siitä. Mua väsyttää ja sitä rataa. Ehkä ootan viikonloppua. Ehkä sit en. Mitä edes ootan?

Hitaalla taivaalla

Liikkuvat pilvet

Lasin pinnalla

Toivon ettet lähde

Niiden mukana

Katselen sinua

Jotakin samaa

On ilmassa

Nostat lakanan

Jäät sen taakse

Varjokuvana

Älä katoa

Seisot pihalla

Ja toivon ettei

Alkais sataa taas

Kesken kaiken